Shincha Kabuse Yabukita, First Flush 2020

Tee on viljelystuote, jolla on omat satokautensa. Niinpä siinäkin uuden sadon ensimmäisellä tuotteilla on oma erityinen arvonsa. Japanissa tätä uuden sadon teetä kutsutaan nimellä shincha, 新茶, "uusi tee". Toinen nimitys on ichibancha, 一番茶, "ensimmäisenä poimittu tee". Nämä sadon ensimmäiset teet tulevat markkinoille huhtikuun lopussa tai toukokuun alussa, jolloin Etelä-Japanissa päästään poimimaan ensimmäistä satoa.

Nämä teet ovat hyvin suosittuja Japanissa, mutta kyllä niitä Suomeenkin asti riittää myyntiin. Tarjonta on kuitenkin rajallista, joten keväällä kannattaa olla tarkkana ja iskeä kiinni, kun shinchat saapuvat.

Ostin omani Take-T:stä. Tämä ei ole ihan tavallista senchaa, vaan nimestä löytyy varjostusverkkoa tarkoittava kabuse. Tämä on siis kabusechaa, varjostettua senchaa. Se näkyy teenlehdissä, jotka ovat hyvin tumman vihreät. Tässä kontrasti kiinalaiseen teehen on kiinnostava, siellä kun tummaa, klorofyllipitoista väriä pidetään kai ennemmin huonon teen merkkinä. Tässä varjostetussa shinchassa on vähemmän katekiineja ja kofeiinia, mutta runsaasti aminohappoja. Ne maistuvat teessä umamina ja makeutena.

Tee on lisäksi yksinomaan Yabukitaa. Yabukita (やぶきた) on Japanin suosituin teelajike, joka kuulemma vuonna 2010 kattoi 75% Japanin teepelloista. Nimi tulee bambulehdoista (takeyabu) ja siitä, että alkuperäinen teenäyte oli pohjoispuolelta (kita) peltoa. Yabukita on satoisa, kylmää kestävä lajike ja sopii hyvin senchan valmistamiseen.

Tee on peräisin Yamesta, Fukuokan prefektuurista Kyushulta.

Shincha on herkkää teetä, joka viihtyy matalassa lämmössä. Ohjeissa neuvotaan hauduttamaan 60 asteessa minuutin. Koska vedenkeittimeni alin säätö on 70 astetta, menin sillä. Eipä sekään huonoa jälkeä tee. Kylmähaudutuksiakin suositellaan kokeilemaan. Pitäisi joskus, vielä en ole uskaltautunut.

Maku on oivallinen. Tämä shincha on herkän makuista, mutta maussa on myös täyteläisyyttä ja pyöreyttä. Ennen kaikkea kannattaa hauduttaa samoista lehdistä useamman kerran, siis mieluummin monta pientä annosta kuin yksi isompi kerralla.

Yleensä laitan yhden kuvan teekupillisesta, mutta tästä laitoin kaksi, jotta käy ilmi mistä puhun. Ensimmäinen kupillinen on sekin sävyltään selvästi vihreämpi kuin usein varsin keltaiset kiinalaiset teet, mutta toisessa kupillisessa sävy on vielä selvemmin vihreä. Kolmaskin kupillinen oli vielä oikein hyvä, neljäs oli sitten selvästi heikompi.

Onhan tämä kallis tee, kuten tällaiselta poikkeuksellisella tavalla valmistetulta tuotteelta odottaakin. Take-T:ssä oli tarjolla kahta shinchaa, molemmat samanlaisissa viehättävissä litteissä pakkauksissa. Päädyin tähän kalliimpaan, joka maksoi muistaakseni 20 €. Se on 50 grammasta teetä aika paljon se, mutta toisaalta – on tämä sitten hyvääkin. Toisaalta, mikä nyt on kallista. Kupilliseen tarvitaan pari grammaa teetä, siis pakkauksesta saa 25 kupillista, ja jos jokaisen kupillisen voi hauduttaa hyvin kolme kertaa, ollaan jo alle 30 sentissä kuppia kohden.

Sen vielä kauniimmassa pakkauksessa olleen 45 € gyokuro-teen jätin kyllä suosiolla kauppaan...

Sesonkituotteesta kun on kyse, tätä ei tietenkään toiste saa. Ensi kevään satoa maistellaan sitten vuoden 2021 puolella, tämän perusteella ostan varmasti seuraavan sadon shinchaakin. Tästä siis oiva kevätperinne!

Syötävän hyvän näköisiä nämä haudutetut lehdet, ei ihme että joku näitäkin salaattina syö: